Järjestyksessä toinen vilkutin erosi huomattavasti ensimmäisestä. Heilumisen sijaan se pyöri pienellä DC-moottorilla, jonka avulla saavutettiin yli 20Hz virkistystaajuus. Suuri nopeus aiheutti myös tasapainotusongelmia, ja moottori oli pakko kiinnittää ruuvipenkkiin tärinän vähentämiseksi. Siitä huolimatta sitä oli pakko pitää lattialla, sillä hetken ajan kokeiltuna se sai koko pöytärivin heilahtelemaan. Virtalähteenä oli Vilkutin I:stä tuttu AT-virtalähde, jonka massiivisuus tarjosi hieman tukea moottorille.

Pyörivässä osassa oli PIC16F84 prosessori, joka ohjasi kahdeksan pintaliitosledin riviä. Tietojen siirtämistä varten pyörivä osa kytkettiin kaapelilla tietokoneeseen, ja tiedot ladattiin sen 64 tavun muistiin. Samaa kaapelia pitkin tapahtui NiMH-akkujen lataus. Tahdistus toimi moduloimattomalla IR-valolla. Ohjelmakoodi ei kuitenkaan suorittanut pikselien leveyden sovitusta pyörimisnopeuteen.

Vilkutin II oli mukana Assemblyillä vuonna 2002. Se hajosi pahasti jo parin ensimmäisen päivän kuluessa. Ongelmana oli pyörivän osan kiinnitys moottorin akseliin, joka paremman puutteessa oli toteutettu kutistesukalla ja kuumaliimalla. Pariin kertaan laite saatiin uudelleen toimimaan, sillä Assemblyjen turvamiehet olivat vielä sallivia ja työkaluja oli mukana enemmän kuin tarpeeksi.

Kiinnitysongelmien vuoksi pyörivä osa irtosi vauhdissa ja lensi vähän matkaa. Kerran se osui kannettavani näyttöön, joka onneksi palautui normaaliksi muutamassa minuutissa. Laitetta korjatessa sattui myös itselleni pieni haveri, jonka seurauksena tarvitsi käydä poliklinikalla liimauttamassa muutaman senttimetrin viilto kiinni. Haava ei tullut itse pyörivästä osasta, vaan terävästä ruuvitangon päästä vetäessäni kättä pois. Pyörivälle osalle täytyi näet antaa hieman alkuvauhtia, jotta se pääsi ikävän resonanssikohdan ohi.